Testissä: Helsingin yöelämä

Sivustomme ylläpidossa häärii väkeä ympäri Suomea. Saimme eräänä kauniina syyskuisena päivänä idean kutsua koko ylläpidon koolle suomen pääkaupunkiin, Helsinkiin. Kasasimme pienen oman nyytinmurtajat-henkisen joukkueemme. Kauempaa saapuville sankareille varasimme netistä etukäteen huoneen Omenahotellista, Lönnrotinkadulta. Hintaa Perjantai – Sunnuntai välillä tuli yhteensä 218 euroa. Kuulostaa kalliilta, mutta tämä jaettuna neljälle hengelle – ei enää niin paha. Omenahotelli nyt ei pröystäile millään tapaa luksuksella, mutta siitä on turha haaveilla muutenkaan, jos ajatuksissa on vain nauttia alkoholia. Omppu toimi hyvänä tukikohtana, kukapa sen tietää moniko miehistämme tähän yösijaan tyytyisi.

Sitten siihen itse myyttiin, joka täytyisi tutkia (murtaa!). Jokainen muistanee muutaman vuoden takaisen kohun, jossa ReturnOfKings sivusto listasi maailman viisi baaria, joista irtoaa helpoiten sitä itseään – seksiseuraa. Näistä yhtenä oli helsinkiläinen Milliklubi. Suurin todennäköisyys yhden yön seuran saamiselle olisi kuulemma tiistai. Oliko asia todellakin näin – siitä aiomme ottaa selvää.

Silminnäkijähavaintojen mukaan listan julkaisun jälkeen miehiä alkoi jostain syystä käymään ”Millissä” melko reilunlaisesti. Tämä ei todennäköisesti yllättänyt ketään. Näinollen emme voineet tutkimustamme suorittaa välittömästi. Nyt, kun ”kohusta” on kulunut reilu puolisentoista vuotta, oli aikamme koittanut. Miten miestemme kävisi – löytyisikö seksiseuraa vai tulisiko paljon pelätty no-show.

Omistimme ensimmäisen päivän, eli perjantain puhtaasti naapurillemme Virolle. Paikallinen lasol kun on ehkä hieman edullisempaa, kuin kotimaassamme. Mikä hauskinta, ostamamme kaljakontit tulivat viroon todennäköisesti samalla laivalla kuin me. Ostoslista oli melko suppea; olutta, viinaa ja valkoviiniä. Valkoviini oli pelastanut monet jatkot, naisten suosikki, kuulemma…

Perjantai meni mukavasti ulkomailla ja vihdoinkin lauantaina oli testimme ensimmäisen päivän aika. Lähetimme neljä herrasmiestämme omenahotellista kohti milliklubia. Pyysimme raportoimaan (mahdollisista) tuloksista valomerkin koittaessa.

Lauantain tuloksia:

Herra A: Seuralainen löytyi. Jostain syystä kaikesta muusta oltiin kyllä puhuttu, paitsi poikaystävästä. Tästä tuli tieto neidin alaovella Espoossa, johon herrasmiehemme oli hänet saattanut. Oliko vika kandidaatissamme vaiko seuralaisessa – emme koskaan saaneet tätä selville. Tulos no-show siis.

Herra B: Seuraa ei löytynyt itse milliklubilta, vaan mäkkäristä. Ihanaksi osoittanut seuralainen oli yön aikana muuttunut suohirviöksi. Seksiseuraa siis löytyi, mutta ehkä hieman toiselta paikalta.

Herra C: Tulosta syntyi ja aamulla oli vaihdettu vieläpä numeroita. Miten asiat jatkuivat, tarina ei kerro.

Herra D: Bingo jälleen. Suoritus oli puhdas – ei selittelyitä.

Kuten joskus joku viisas ihminen totesi, rata vaatii veronsa. Aivan kuten nytkin. Koehenkilömme olivat yhtä mieltä siitä, ettei milli välttämättä kaikille tarjoa seuralaista. Yllättävän paljon on kiinni henkilöstä itsestään, varmasti kaikki voivat kuvitella sen näyn valomerkin aikaan, kun viimeiset hitaat alkavat soida ja ihmiset poukkoilevat ympäriinsä, kun eivät tiedä suuntaisivatko narikkaan, kotiin vai mäkkäriin.

Mikä kuitenkin tärkeintä, tarinamme sankarit olivat yhtä mieltä siitä, että hauskaa oli – lopputuloksesta huolimatta. Tätä artikkelia lukiessa kannattaa pitää mielessään, ettemme voi taata, että löydät yhden yön rakkautta juuri yökerhosta X. Lontooksi asian voisi todeta ”It’s up to You.”